Artikkelin indeksi
Sisältöä vai liiketoimintaa?
Sisältöä vai liiketoimintaa?
Kaikki sivut

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja työkulttuurissa tapahtunut murros on sumentanut yrittäjyyden ja palkkatyön rajaa. Yhä harvempi kulttuurialan toimija on vakituisessa työsuhteessa. Tilalle on syntynyt uusi tapa tehdä työtä - pätkätyö, projektityö, hanketyö, apurahat, freelancer, ammatinharjoittaja, osuuskunta.


Yrittäjyyteen ajava kehityskulku on erityisen näkyvä kulttuurialalla, jossa palveluja on tuotettu kuntavetoisesti ja julkisin varoin subventoituna. Luovan talouden rinnalle noussut kulttuuriyrittäjyys - vai pitäisikö sanoa kulttuurisidonnainen yrittäjyys - on kaikkien huulilla.

Ovatko luovuus ja yrittäjyys toisensa poissulkevia vai voidaanko ne nähdä myös toisiaan tukevina?

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyysi vuonna 2004 FT Pekka Himaselta "uuden käsikirjoituksen" Suomen menestymiselle kansainvälisillä markkinoilla. Himanen katsoi, että Suomen menestys on onnistumisen tulevaisuuden kirjoittamisessa.

Viekö taiteilija markkinoita vai markkinat taiteilijaa?

Yksi kulttuuriyrittäjyyden esteistä lienee perinteinen ajattelumalli, jossa kulttuuri esiintyy pehmeänä arvona ilman hintalappua ja markkina-arvoa. Kulttuurin toimija ei osaa nähdä itseään taiteilijana, toimitusjohtajana ja markkinointipäällikkönä. Luomisprosessin aikana hän ei pysty havainnoimaan ympäristön muita ihmisiä potentiaalisina asiakkaina. Hän tekee mitä haluaa, ei välttämättä sitä mikä myy.

Kulttuuriyrittäjyyteen on myös liitetty termi "elämysteollisuus". Nykyajan yrittäjyys ei kehity pelkästään laatuun, hintaan ja luotettavuuteen perustuvalla toiminnalla. Näitä pidetään tämän päivän liiketoiminnassa itsestäänselvyyksinä, joten nyt luodaan elämyksiä.

Tähän elämyksellisyyden saumaan osuvat kulttuuriyrittäjät tai kulttuurisidonnaiset yrittäjät oivallisesti. Mutta mielenkiintoinen kysymys onkin siinä, myykö kulttuuriyrittäjä sielunsa kapitalismin paholaiselle, jos hän tekee sitä mikä myy?