Artikkelin indeksi
Kaunis ja koskettava Katri Helena
Synkkiä sävyjä
Sinivalkoinen kiintotähti
Kaikki sivut

Helsingin kaupunginteatterin Katri Helena -musikaali täyttää paitsi suuren näyttämön myös koko katsomon tutuilla iskelmillä, upealla musiikilla, taidokkaalla laululla ja tanssilla sekä hersyvällä huumorilla ja tunnelmalla, joka saa yleisön silmäkulmat kostumaan.

 

Helsingin kaupunginteatteri viimeisimmät musikaalit ovat luoneet odotukset korkealle. Tuntuu, että näyttämötyöskentelyssä ja teknisessä taituruudessa lähes kaikki on jo nähty. Katri Helena -musikaalissakin on huikeita lavastuksen ja valosuunnittelun tähtihetkiä. Tanssijat ovat erinomaisia, näyttelijät pääosin vakuuttavia, orkesteri osaa asiansa. Musikaalin huikein juttu ovatkin tarina ja laulut, jotka koskettavat syvältä sydämestä.

 

Sanna Majuri on sykähdyttävän aito Katri Helena. Majuri laulaa upeasti ja saa katsojan unohtamaan, että näyttämöllä onkin näyttelijä eikä oikea ”koko kansan” Katri Helena. Sinikka Sokka on määrätietoinen ja tytärtään kannustava maalaisäiti. Musikaalin komedienne on Sari Siikanderin herkullisesti tulkitsema sensaationhakuinen iltapäivälehden toimittaja Suni, joka ajoittaa varastaa koko show:n.

Eija Vilpas on musikaalissa kahdessa pienessä, mutta mieleen jäävässä sivuroolissa ennustaja Kassisena ja Katri Helenan elämää seuranneena ja leikekirjaa tämän elämänvaiheista koonneena ihailijana Ritva Virtanen-Määttänä.

Dannya ja Katri Helenan Professori-aviomiestä esittävä Kari Arffman tekee etenkin Professorina hyvän roolityön, mutta selkärangaton, alkoholiin ja itseensä ihastunut naistennaurattaja-professori on omituisen kaukainen ja mauttoman liioitteleva hahmo todellisesta esikuvastaan - etenkin musikaalissa, jonka pääosan esittäjästä on tehty identtinen kopio Katri Helenasta.