Verrattuna viinin viljelyn ja kulutuksen monituhatvuotiseen historiaan, Suomi on hyvin nuori "viinimaa". Meilläkin on kuitenkin jo totuttu käyttämään viiniä seurustelu- ja ruokajuomana varsin yleisesti.

Erilaisten marjaviinien tuottaminenkin on osa suomalaista maataloutta. Harva kuitenkaan tietää viinikulttuurin taustoja tai ymmärtää asiantuntijoiden ilmaisuja erilaisten viinien laadusta. Ehkäpä se ei edes ole tärkeääkään. On kuitenkin mielenkiintoista todeta, että viiniviljelytaito on noin 6000 vuotta vanha.

Viiniä pidettiin alkuaikoina Egyptissä ja Persiassa Jumalten juomana ja kansalle sai kelvata olut. Meillekin viinin käyttö yleistyi 1880-luvulla aluksi porvariskotien juhlajuomana. Viinin arvostusta kuvastaa hyvin se, että sillä on ollut oma Jumala ainakin Kreikassa. Nimet Dionysos ja Bacchus lienevät useille tuttuja.

Sen verran vielä historiasta, että alkuaikoina viinin luultiin valmistuvan itsestään saviruukuissa ja viiniä käytettiin mm. sotilaiden rohkaisujuomana ennen taisteluja. Tosin hunajalla makeutettuna, sillä sehän oli vain hapanta mehua.

Eurooppalaisen viininviljelyn kannalta oli melkoinen katastrofi kun Amerikasta tullut viinikirva tuhosi 1860-luvulla lähes kaikki Euroopan viiniköynnökset. Amerikan köynnökset olivat tälle tuholaiselle resistenttejä. Niinpä vasta 1900-luvun alussa alkoi uusi viininviljelyn nousu, kun opittiin ymppäämään köynnökset amerikkalaisten kirvankestävien köynnösten juuriin.

Uusia maita, vanhoja rypäleitä

Eurooppaan viininviljely levisi Välimeren itäosista, josta se levisi Kreikkaan ja Roomaan jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Nykyisin viiniä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Euroopan suurimmat tuottajamaat ovat Ranska, Italia, Espanja ja Saksa. Yhä voimakkaammin ovat kuitenkin tulossa mukaan sellaiset maat kuten Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Etelä-Afrikka ja Chile. Näistä viimemainituista moni suomalainenkin juomansa valitsee.

Nykyaikainen viinintuotanto on kuitenkin vasta 1900-luvun alun kehityksen tulosta. Silloin kehitettiin uutta viiniteknologiaa ja opittiin mm. hallitsemaan käymisprosesseja ja valmistuksen teollistumista. Juuri teollistuminen on muuttanut koko tuotantoprosessin perusteellisesti.

Yritän kuvata nykyistä tilannetta esimerkillä Espanjan Riojan alueen viinintuotannosta. Ehkä se kuvastaa sitä, mitä maailmalla on tapahtunut. Kehityksen taustalla on tietenkin osaltaan kova kilpailu ja ylituotanto.

Kilpailua ja ylituotantoa

Kukapa ei olisi lomamatkoillaan käynyt maistelemassa viinejä tuottajatiloilla. Kun keväällä käväisin Riojassa, kuvittelin mielessäni myös tällaisia pienimuotoisia maistajaisia, mutta todellisuus oli todella erilainen.

Aluksi lyhyt kuvaus Riojan alueesta. Tämä varsin pieni Espanjan itsehallinnollinen maakunta on noin 300 000 asukkaan ja noin 5000 km2:n suuruinen alue. Sitä rajoittaa pohjoisessa Ebron jokilaakso ja etelässä Iberian vuoret. Alueen kautta kulkee mm. tunnettu Santiago de Compostellan pyhiinvaellusreitti.

Viini-istutukset jakautuvat noin 14 000 tilalle ja 570 km2:lle. Viinin valmistus tapahtuu 150 tuotantolaitoksessa ja niissä valmistuu vuosittain noin 250 miljoonaa litraa viiniä, josta punaista 85%. Nämä luvut merkitsevät, että tuottajatiloja on keskimäärin noin 100 yhtä prosessointiyksikköä kohti.

Ymmärettävästi osa näistä yksiköistä on todella suuria ja on ennakoitavissa, että keskittyminen jatkuu edelleen sekä tuotannossa että prosessoinnissa. Tältä osin viinintuotanto ei siis eroa muusta maataloustuotannosta tai yleensäkään taloudellisesta toiminnasta.

Koska kilpailu alueiden ja maiden kesken on erittäin kovaa, pitää löytää uusia markkinointikeinoja. Näitä ovat perinteisesti olleet mm. erilaiset viinilajikkeet ja viinien laatumerkinnät. Riojassa ollaan ylpeitä esimerkiksi merkinnästä D.O.C. joka takaa viinin alkuperän ja laadun. Kilpailukeinoina ovat myös erilaiset pakkaukset pulloista muovipusseihin ja varmasti lähitulevaisuudessa ns. luomuviinit.