Ilkka Vainio-Mattila matkaa muutaman kerran vuodessa Suomesta Espanjaan ja takaisin. Tällä kertaa hän matkasi Espanjaan omalla autolla. Ensin laivalla Helsingistä Travemündeen ja sieltä runsaan 3000 kilometrin ajo Saksan ja Ranskan kautta Aurinkorannikolle. Päällimmäisenä mieleen jäivät Saksan rekka-autojen tukkimat tiet, Ranskan korkeat tiemaksut, Espanjan hyvät tiet ja aina vastassa oleva kirkas aurinko.

Suurimpana ongelmana oli kuitenkin Saksan moottoriteiden ruuhkaisuus, joita välttääkseen navigaattori ohjasi pari kertaa pikku teille. Molemmilla kerroilla, kun se neuvoi palaamaan takaisin autobahnalle, liittymä olikin suljettu. Siinä sitten ihmeteltiin mitä tehdä. Kaikesta selvittiin kunnialla.

Haluan tässä poimia yhden helmen, joka on tutustumisen arvoinen. Pienehkö, runsaan 40 000 asukkaan kaupunki nimeltä Goslar, joka sijaitsee Harz-vuoriston pohjoisrinteillä. Koska meillä ei ollut kiirettä, päätimme yöpyä tässä kaupungissa. Se oli toki varsin tuttu meille aikaisemmilta vuosilta.

Moottoriteitä käyttävät ohittavat tämän kaupungin, koska siellä käynti edellyttää noin 20 kilometrin poikkeamista. Mutta se kannattaa tehdä. Kyseessä on yli tuhatvuotinen kaupunki, joka lasaretti-kaupunkina säilyi toisen maailmansodan pommituksilta. Erikoista on se, että kuluneiden vuosikymmenten aikana sen rakennuksista ja ympäristöstä on pidetty erinomaista huolta. Moni muu vanha kaupunki, kuten esimerkiksi Ranskan Avignon vaikuttaa ränsistyneeltä Goslarin rinnalla.

Vuosisatojen aikana tapahtuneet muutokset Goslarin alueen taloudellisessa kehityksessä ja hallinnossa jääköön historiasta kiinnostuneiden harrastukseksi. Kerron muutamilla faktoilla ja kuvilla kaupungin ainutlaatuisuudesta ja samalla suositella sinne poikkeamista.