| Artikkelin indeksi |
|---|
| Muistoja vai krääsää? |
| Palaamme muistoihin... |
| Uusia tapoja nähdä |
| Kaikki sivut |
Sivu 1 / 3
Matka kestää vain hetken, sen haaveilu ja suunnittelu etukäteen sekä muistelu myöhemmin saavat sen kestämään vuodesta toiseen..
"Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.´
- Nuuskamuikkunen (Tove Jansson) -
Ensimmäisen ikioman matkamuistoni hankin joskus 1960-luvun alussa. Olimme Suomen käsivarren Hetassa ja ostin sieltä avainrenkaan - poronsarvista kaiverretun ja jännän muotoisen. Se on vieläkin tallessa, joskaan ei enää käytössä. Kun se putkahtaa esiin, muistan tilanteen lähes kuin eilisen. Onko tämä hyvän matkamuiston merkki?
Hetan matkan jälkeen olen kiertänyt sekä Suomea että maailmaa ristiin rastiin ja ostanut matkoiltani yhtä sun toista enemmän tai vähemmän tarpeellista krääsää. Nyt suurin osa näistä kerää pölyä komeroissani ja erilaisissa laatikoissa. Osa on kadonnut taivaan tuuliin ja osa myyty kirpputorilla.
Nuuskamuikkunen on sisäistänyt tavaroiden taikamaailman oivallisesti. Miksi kantaa mukanaan painavia laukkuja, kun voi keveänä kulkea ja muistella.
Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.
