Aurinkoa, meren aaltoja ja rentoa meininkiä. Niistä Kalifornia tunnetaan. Ja sitä Tyynenmeren rannikko tarjoaa yllinkyllin.

Cambria on Kalifornian keskivaiheilla Los Angelesin ja San Franciscon välimaastossa. Pieni, rauhallinen yhdyskunta joka tunnetaan merileijonista ja upeista auringonlaskuistaan sekä mediamoguli William Randolph Hearstin linnasta.

Agatha Christie kirjoitti kirjan Bertramin hotelli, jossa aika tuntui pysähtyneen. Kaikki oli kuin ennenkin - vanhanajan palvelua, tarjoilijoita ja ruokalajeja myöten.

Cambrissa on samanlainen, hieman pysähtynyt tunnelma. Tuntuu, kuin olisi palannut 60-70 -lukujen hippiaikaan. Kaduilla kulkee surffaripoikia, joilla on pitkät liehuvat hiukset mutta hapset ovat harmaantuneet. Harmaahapsiset pariskunnat ajelevat verkkaisesti pääkatua moottoripyörillään naruvärjätyt paidat päällään ja hiukset tuulessa liehuen. Rouvat pönöttävät takapenkillä leveä hymy huulillaan.

Ja kuitenkin kaupunki elää tämän päivän sykkeessä mukana. Pysyvän asutuksen keskellä on taloja, joita vuokrataan lyhyemmäksi ajaksi - minimi kolme päivää - ja jopa kuukausiksi. Talot ovat täydellisesti varustettuja keittiötä, petivaatteita ja pyyhkeitä myöten.

Tällaiseen elämään voisi tottua liiankin helposti. Ilmasto on täydellinen, maisemat henkeäsalpaavia ja menopaikat lähellä, jos niitä haluaa.

Merileijonien rantaleikkejä

Cambrian ympäristössä on paljon nähtävää ja koettavaa. Varsinaisen lomakauden ulkopuolella Cambria on rauhallinen ja hiljainen pikkukaupunki Tyynen valtameren kainalossa. Ihmisiä liikkuu kaduilla verkkaisesti ja putiikeissa on tilaa katsella paikallisia tuotteita.

Rantaviiva on vaihteleva ja sitä voi ihailla penkereille rakennetuilta, tukevilta kävelukaduilta - vähän kuin kotoisilla pitkospuilla kävelisi. Lokit kirkuvat, pelikaanit leikkivät tyrskyissä ja silloin tällöin aaltojen välissä pilkistää merisaukon iloinen naama.

Muutaman kilometrin päässä on merileijonien valtakunta. Niitä voi katsella tuntikausia. Liian lähelle ei sovi mennä, sillä varsinkin parittelukautena merileijonat saattavat olla agressiivisia. Ja kun urosleijona saattaa painaa jopa 500 kiloa, kovin intiimiä läheisyyttä ei haluakaan.


Urosten ääntely on kiehtovaa kuunneltavaa. Pieni taistelunujakka on käynnissä koko ajan. Urokset tökkivät toisiaan kylkeen, nousevat pystyyn ja huutavat kovalla äänellä. Muutaman minuutin shown jälkeen ne nukahtavat rannalle toistensa viereen. Hmmm - missähän se vaara piilee?