Kevät on voimakasta muutosta, valon ja värien tunkeutumista jään ja lumen keskelle. Taidemaalari Anni Kuula inspiroituu näistä merkeistä, äänistä ja väreistä. Ne hän siirtää kankaalle.

Perämeren rannoilla, Kemissä syntynyt ja lukioikäiseksi varttunut taidemaalari Anni Kuula (s.1981)  on kevätihminen. Se loistaa hänen olemuksestaan ja näkyy hänen töistään.

E. Pinomaan Galleriaan, Raatimiehenkadulle Helsingissä, ripustettu näyttely "Kiinni Keväästä" kuvaa taitelijan tuntoja ja sielunmaisemaa.  Vahvat siveltimenvedot; mustaa, sinistä, valkoista... viestivät liikkeestä, joka vie katsojankin mukanaan.

Siitähän keväässä on kysymys, voimakkaasta muutoksesta, valon ja värien tunkeutumisestä jään ja lumen keskelle.

Kevään äänet, lintujen liverrys, kirkuna ja kaakatus yhdessä veden loiskeen ja liplatuksen kanssa inspiroivat taiteilijaa. Se heijastuu hänen maalauksistaan, suurista öljyväritöistä.

Meri on taiteilijalle tärkeä. Siitä hän iloitsi ja inspiroitui lapsena Kemissä. Se on läsnä ja innoittajana myös nykyisissä kotimaisemissa, Helsingissä. Keväässä häntä inspiroi paitsi muutos, myös särö.
- Kauneus ilman säröjä ei ole täydellistä, taiteilija pohtii.

Anni melkein syntyi kynä ja piirustuspaperi kädessä, sillä isä Jorma Kuula on arvostettu, kemiläinen taidemaalari. Kotiateljeessaan työskennellyt isä viihdytti ja kasvatti lastaankin taiteen äärellä,  itselleen luontaisin keinoin.

Isän silmäterä oppi puhumaankin samaa tahtia piirtämisen kanssa.
- Kuvan ja puheen kieltä en osannut erottaa toisistaan. Ensin puhuin yksinkertaisia sanoja ja piirtelin samankaltaisia kuvia. Puheen kehityksen rinnalla myös kuvallinen ilmaisu kehittyi.