Suomen kansallisoopperan kevätkauden ensimmäinen ensi-ilta, Charles Gounod’n Faust kertoo ajankohtaisesta aiheesta: ikuisen nuoruuden metsästyksestä keinolla millä hyvänsä.

Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopulle ”jonnekin Euroopan laidalle”. Jussi Tapolan ohjaus ja Mark Väisäsen lavastus tuovat oopperaan myös suomalaisia elementtejä kuten hirsituvan päätapahtumapaikaksi. Lavasteissa vilahtavat myös Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli ja Eläinmuseosta lainattu kaksipäinen vasikka.

Charles Gounod’n Faust –ooppera kantaesitettiin Pariisissa 1859 ja siitä tuli välittömästi suuri yleisömenestys. Vasta Carmen syrjäytti Faustin suosituimman ranskalaisen oopperan ykkössijalta.

Oopperan nimihenkilö, tohtori Faust, on pettynyt elämäänsä ja pyytää apua Paholaiselta. Mefiston hahmossa Paholainen lupaa Faustille takaisin hänen kaipaaman nuoruuden sekä rikkautta ja valtaa. Palkaksi Paholainen haluaa Faustin sielun. Vaihtokauppa ei tuokaan iloa ja onnea vaan Faust ajaa tuhoon sekä rakastettunsa Margaretan että itsensä.


Faustin tarina pohjautuu 1500-luvulla Saksassa eläneeseen tohtori Faustiin, joka tunnettiin taikurina ja horoskoopintekijänä. Hänen huhuttiin saaneen maagiset kykynsä Paholaiselta, joka oli vaatinut vastineeksi Faustin sielun. Kiehtovasta tarinasta on kirjoitettu vuosisatojen aikana lukemattomia näytelmiä ja kirjoja ja sävelletty myös oopperoita, joista Gounod’n Faust on tunnetuin ja suosituin.

Tunnetuin Faust-tulkinta on Johann Wolfgang von Goethen kaksiosainen runoelma vuosilta 1808-1832. Tarina on yhä ajankohtainen. Lukemattomat nykyajan ikuisen nuoruuden metsästäjät olisivat varmasti valmiit myymään sielunsa Paholaiselle – jos vain uskoisivat sielun ja Paholaisen olemassaoloon.