Mitä jos lähtisit todelliselle elämysmatkalle ? Viikon patikkamatka keskellä Saharaa, paahtavan auringon alla kameleiden tahtiin ilman merkkiäkään sivistyksestä.. Hyvä sauma pistää elämänarvot järjestykseen.

Omituinen päähänpisto lähteä Mauritaniaan. Ensin ajatus tuntui pelottavalta. Murhattiinhan siellä ranskalaisia turisteja muutama vuosi sitten.   Mauritanian  versova matkailu tyssäsi siihen.

Mutta nyt tilanne näyttää rauhoittuneen. Löysimme netistä luotettavan matkanjärjestäjän valmismatkan Saharaan. Viikko Sahara-vaellusta kamelien kanssa. Yöt taivasalla tai pienissä teltoissa. Täysihoito, ateriat valmistetaan avotulella kaksi kertaa päivässä.

Leppeä tammikuu

Matkatoimistossa vakuutettiin että tammikuu on paras vaellusaika. Sää on leppeä, yöt viileitä mutta eivät kylmiä. Kävelynopeus sovitetaan jokaisen suorituskyvyn mukaiseksi, luvattiin.

Siis Afrikkaan: kullankeltaisia hiekkadyynejä kuvaamaan. Auringonlaskuja ja legendaarista tähtitaivasta ihailemaan kauas melu- ja valosaasteista.

Dyynejä tuli kiivettyä ja kuvattua, tähtitaivas tutkittua monena yönä, hiljaisuus mykisti usein koko matkaseurueemme. Matkaoppaamme Mohamed .oli rauhallinen, autiomaasta kaiken tietävä nelikymppinen mauri. Kaikkien Mauritanian läpi vaeltaneiden kansojen sekoitus, hän nauroi itse täydellisellä ranskankielellä.

Saavuimme varhain maanantai-aamuna Pariisista Atariin, Saharan reunalle. Atarin lentokenttä on rakennettu lähinnä matkailuliikennettä varten, sillä pääkaupunki on Nouakchott Atlantin valtameren rannalla.

Mohamedin vaellusryhmään kuului viisi ranskalaista ja me kaksi suomalaista. Ranskalaiset eivät puhuneet englantia, joten seurustelusta ei tullut mitään. Ranskalaiset eivät pitkään jaksa olla kohteliaita ihmiselle, jonka kanssa ei voi puhua.

Ranskalaiset pitävät Mauritaniasta siksi, että se on Ranskan entinen alusmaa, joka itsenäistyi vuonna 1960. Maassa puhutaan arabian lisäksi yhä  ranskaa.

Vaeltamaan

Ensimmäisenä päivänä meidät vietiin pienillä pakettiautoilla vuorien yli majataloon, jossa sijoituimme pieniin olkikattoisiin majoihin. Ensimmäinen yö ohuella muovipatjalla hiekkapohjalla.

Viimeinen lyhyt kylmä suihku, jalkavessa ja sähkövalo ensimmäisenä yönä.

Seuraavana aamuna aamiaisen ja auringon nousun jälkeen jalkaan vaelluskengät, naamat täyteen aurinkovoidetta. Opettelimme sitomaan ensimmäisiltä kauppiailta ostamamme pitkän huivin pään ympärille niin, että se peitti koko pään jättäen vain silmät ja suun paljaaksi.

Matkakassimme oli sidottu neljän kamelin kupeisiin. Mohamed oli pukeutunut upeaan vaaleansiniseen kaapuun. Kädessään paimenkeppi hän lähti kohti loputtomalta näyttävää Saharaa. Ahmed lähti vetämään kamelikaravaania kameleille paremmin sopivia reittejä pitkin. Viikon vaellus oli alkanut.