| Artikkelin indeksi |
|---|
| Kuin ensimmäistä päivää |
| Vanhustenhoito on säilömistä |
| Nuoret vanhoina, mutta mamu mamuna |
| Kaikki sivut |
Uusi vuosi on lupausten aikaa. Voisiko yksi lupaus olla vanhusten hoidon saattaminen kuntoon. EU määrää lehmiä ulkoilutettavaksi 60 päivänä vuodessa, mutta Suomessa vanhukset säilötään sänkyihinsä. Toimittajamme Päivi Arvonen kävi katsomassa Teatteri Avoimien Ovien nätelmän "Kuin ensimmäistä päivää".

Anna Krogeruksen kirjoittaman näytelmän aihe on pelottavan ajankohtainen. Näytelmä kertoo vanhusten laitoshoidon arjesta, kaltoin kohdeltujen työntekijöiden tuskasta, ennakkoluuloista maahanmuuttajia kohtaan ja ihmisten tahallisesta ja tahattomasta välinpitämättömyydestä, joka näyttäytyy jopa julmuutena ja pahuutena.
Kirjailija Anna Krogerus halusi kirjoittaa kiltin ihmisen tarinan ja käsitellä ennen kaikkea liiallisen kiltteyden mukanaan tuomia ongelmia. Tarinan ympäristöksi valikoitui työelämä osin kirjailijan omien kokemusten kautta. Näytelmän tapahtumapaikkana on vanhusten hoitokoti.
Kirjailija kirjoitti teoksensa ensisijaisesti uuteen kotikaupunkiinsa Kajaaniin ja kainuulaisille. Näytelmää on esitetty useissa teattereissa ympäri Suomen. Suosio yllätti kirjoittajan. Helsingissä näytelmän ensi-ilta nähtiin viime syyskuussa. Esityspaikkana oli Teatteri Avoimet Ovet, minkä intiimi pieni näyttämö on pienin tila, jossa näytelmää on esitetty.
Ritva raataa jaksamisen äärirajoilla

Näytelmän päähenkilö on perushoitaja Ritva, joka tekee usein työtovereittensakin työvuorot vanhusten hoitokodissa. Ritva uurastaa määräaikaisesta työsuhteesta toiseen, jatkuvasti peloissaan työn jatkumisesta. Ritvoja on Suomen työelämässä paljon ja yksikin on liikaa.
Mutta minä olen pitänyt suuni kiinni, olen pitänyt suuni kiinni. Tiedättekö, miten ihminen pidetään hiljaisena? Se pannaan saatana pelkäämään. Se pannaan pelkäämään, että sillä ei jatku työt. Se pannaan pelkäämään, että työkaveri vie sen työt. Se pannaan pelkäämään, että se mitä se tekee, ei riitä. Se pannaan pelkäämään eristämistä, että se jää yksin, taivasalle, ilman rahaa, ilman toisten ihmisten turvaverkkoa. Jos se ei jaksa enää yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitte, viis vuotta sitte, ni kaikki sen pelot käy toteen. Sinä olet heikoin lenkki ulos!, näytelmän Ritva vuodattaa.
Ritvan tarina on todellisesta elämästä, jossa paha ei aina saa palkkaansa ja tarinoilla ei aina ole onnellista loppua.
Näytelmän ohjannut ja Teatteri Avoimien ovien taiteellinen johtaja Heini Tola kertoo näytelmän harjoitusprosessin aikana useasti miettineensä Suomen kaikkia Ritvoja.
Kuka heitä hoitaa, kuka on vastuussa heidän jaksamisestaan? Kuka heille ojentaa lämpimän ja huolehtivan käden? Mistä löytyy kunnioitus ja arvostus näitä Ritvoja kohtaan? Ja näitä Ritvoja tarvittaisiin vielä satamäärin lisää, jotta vanhuksille voitaisiin taata inhimillinen elämän loppusuora, sillä siihen on jokaisella yksinkertaisesti oltava perusoikeus, Heini Tola pohtii.
