Ranskassa asunnon ostaminen tai myyminen vaatii hyviä hermoja. Tärkeintä on asunnon sijainti. Kun osoite on kunnossa, asunnon kunnolla ei ole niinkään väliä. Stailauksia ei Ranskassa vielä harrasteta.

Pariisin neliöhinnat eivät laske

Olen seurannut tuttavani seikkailuja Ranskan asuntomarkkinoilla. Vaikka hän on Ranskan kansalainen, tuntee alan ongelmat, silti hän myöntää asuntokaupan vaativan tosi hyviä hermoja.

Ranskassa asuntokaupan voi hoitaa itse tai turvautua välittäjään. Kauppa on kuitenkin aina virallistettava notaarilla.

Hinnat ovat Ranskassakin tällä hetkellä huipussaan, niinpä tuttavani päätti myydä Pariisin Latinalaiskorttelissa sijaitsevan sijoitusyksiönsä.

Hän myi ensin Normandian talonsa muutama vuosi sitten. Oli ostanut sen vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin hinnat olivat korkeimmillaan. Hinnat laskivat juuri kun hän alkoi tarvita pääomaa pariisilaisyksiön ostamiseen opiskelijapojalleen.

300 vuotta vanha romanttinen, peruskorjattu talo myytiin tappiolla. Hintaa laski ikivanha katto, jonka korjauttaminen olisi maksanut maltaita.

Puolentoista hehtaarin puutarhan ympäröimä kaksikerroksinen, kolmen makuuhuoneen talo vaihtui siis 25 neliön pariisilaiseen sijoitusyksiöön. Yksiö osoittautui kylmäksi, kosteaksi ja meluisaksi. Kaksinkertaisten ikkunoiden ja kunnon lämmitysjärjestelmän hankkiminen olisi tullut liian kalliiksi. Oma poika viihtyi asunnossa vain vuoden. Ranskalaiset pitivät vuokraa liian kalliina. Niinpä hän ryhtyi vuokraamaan sitä amerikkalaisille opiskelijoille. Näille kalustettu kämppä meni kuin kuumille kiville.

Romanttinen Pariisi

Amerikkalaisille tärkeintä on osoite, Latinalaiskortteli ja tunnelma. He rakastavat sitä Pariisia, johon varsinkin taideopiskelijat ovat tutustuneet 1950-luvun mustavalkoisissa kulttielokuvissa. Jollei Pariisissa näe kylmää ja nälkää, miksi sitten tulla Pariisiin ?

Jenkkiopiskelijat eivät kyllä koskaan nähneet nälkää. He söivät alakerran pizzeriassa tai korttelin lukuisissa edullisissa ravintoloissa. Varakkaat vanhemmat maksoivat aina heidän vuokransa. Toki he jättivät jälkeensä aina paljon hyödyllistä, kuten upouusia sanakirjoja ja matkaoppaita, mutta siivouspuoli jäi aina omistajalle.

Yhdysvaltojen terrori-iskujen jälkeen amerikkalaisopiskelijat hylkäsivät Pariisin. Tuttavani kokeili ranskalaisia vuokralaisia, jotka osoittautuivat epärehellisiksi ja huonoiksi vuokranmaksajiksi. Suomalaiset taas valittivat heti huonosta lämmityksestä ja yksinkertaisista ikkunoista. Vaikka amerikkalaiset palasivatkin pari vuotta sitten Pariisiin, silti hän päätti myydä yksiön. Sen arvo oli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Hän laittoi ilmoituksen De Particulier à Particulier (yksityiseltä yksityiselle)-lehteen, johon ei välittäjiä kelpuuteta.

Ilmoitus keskellä kuuminta kesää ja lomakautta tuotti muutaman vastauksen. Tapaamisista sovittiin, mutta asiakkaista ei sittemmin kuulunut mitään.