Artikkelin indeksi
Suomalaisnainen beduiinin puolisona
Ei mitään samankaltaista
Kannattaa miettiä, mitä allekirjoittaa
Ei rahaa naiselta
Kaikki sivut

Suomalainen Elise Tykkyläinen kertoo kirjassaan Uuden Elämän Siemen - Aavikon elämää elämästään egyptiläisen beduiinimiehen puolisona ja pienen vauvan äitinä Egyptissä. Kirja on syväsukellus Egyptin konservatiiviseen yhteiskuntaan ja ajatusmaailmaan. Kirjaa voi suositella silmiä avaavaksi lukukokemukseksi myös egyptiläismieheen lomamatkalla salamarakastuneille suomalaisnaisille.

 

Egypti on kiehtova sekoitus itää ja länttä, Afrikkaa ja länsimaalaisuutta, islamia ja kristinuskoa, historiaa ja nykypäivää. Noin 85 miljoonalla asukkaallaan Egypti on väkirikkain arabimaa ja sen pääkaupunki Kairo on Afrikan suurin kaupunki - alati liikkeessä oleva muurahaispesä, jossa asuu noin 20 miljoonaa ihmistä.

 

Vain alle viisi prosenttia Egyptin miljoonan neliökilometrin pinta-alasta on asumiskelpoista, mikä tekee Egyptistä yhden maailman tiheimmän väestökeskittymän. Valtaosa Egyptistä on hiekka-aavikkoa ja lähes kaikki Egyptin kaupungit sijaitsevat tavalla tai toisella aavikon laidalla.

Aavikon tuuli hellii masentunutta mieltä?

Hangosta kotoisin oleva Elise Tykkyläinen rakastui Siinain niemimaalla sijaitsevassa Dahabin lomakaupungissa egyptiläiseen beduiinimieheen ollessaan 22-vuotias. Rakkaus johti raskauteen. Myrskyisää suhdetta kesti puolitoista vuotta, jona aikana Elise eli puolisonsa Methadin kanssa ensin Dahabissa ja myöhemmin Methadin kotikylässä Kairon eteläpuolella.

Puoleentoista vuoteen mahtui iloa, surua, masennusta, rahahuolia, perheväkivaltaa, yksinäisyyttä ja paljon aikaa pohtia elämää ja Egyptiä. Lopulta Elise lähti pienen tyttärensä kanssa Suomeen, pakoon väkivaltaista miestään.

Elise kertoo kirjassaan paljon myös masennuksestaan, josta hän Egyptissä myös toipui. Masennus palasi kuitenkin raskausaikana sekä tyttären syntymän jälkeen Elisen asuessa Methadin perheen luona pienessä Arab Abou Tammaa -nimisessä kylässä, jossa hän koki olevansa lähes vankina. Perhe ei helposti päästänyt häntä yksin edes kävelylle ja matkat Kairoon olivat lähes mahdottomia myös siksi, ettei puoliso suostunut käyttämään julkisia kulkuvälineitä, joita piti köyhyyden merkkinä ja ”roskasakin kulkuneuvona”. Kaupunkimatkoille Elisen puoliso halusi mieluiten vuokrata auton, johon harvoin oli varaa.

Kirjan alaotsikko on Aavikon elämää. Aavikko ja aavikon tuuli on kirjoittajalle rakas. Hän vertaa aavikon tuulta Mika Waltarin lausahdukseen Niilin veden juomisesta: ”Joka on kerran kokenut aavikon tuulen, on kaipaava sen äärelle aina takaisin.”

Aavikossa ja Egyptin elämänenergian sykkeessä on jotain, mikä vangitsee vuosittain satojen ja tuhansien matkalaisten mielen sopukat. Egypti tuskin jättää ketään kylmäksi. Egyptiin joko ihastuu tai vihastuu. Egyptiin ihastuneiden matkailijoiden joukossa on paljon myös niitä, jotka kokevat konkreettisesti tai kuvainnollisesti samaistuvansa muinaisten jumalien ja hallitsijoiden kohtaloihin.

Vielä useampi matkailija menettää sydämensä Egyptin lisäksi egyptiläiselle miehelle. Elise Tykkyläisen tarina on yksi lukemattomista rakkaustarinoista, ainutlaatuinen kertomus, josta voi kuitenkin löytää paljon yleistä ja yhteistä. Uuden Elämän Siemen -kirjan soisi kuuluvan pakolliseksi lukukokemukseksi jokaiselle egyptiläismieheen rakastuneelle länsimaalaiselle naiselle.