Toreilla ja turuilla on kautta aikojen tehty kauppaa vanhalla, uudella ja varastetulla tavaralla. Etelä-Euroopan maissa, esimerkiksi Portugalissa kirpputoreja kutsutaankin usein "varkaiden markkinoiksi".

Sotien jälkeen ja pula-aikana kaupunkeja kiertelivät lumppukauppiaat, joita pidetään nykymuotoisen kirpputorin kantamuotona. Pariisin slummeissa 1900-luvun vaihteessa eläneeet "luita ja lumpui (rag'n bone -men)" -miehet kiersivät öiseen aikaan katuja etsien poisheitettyjä tavaroita, joita he voivat myydä edelleen toreilla.

Myös Suomessa oli sotien jälkeen näitä luita ja lumpui -miehiä, jotka kiersivät muun muassa kaupoissa luita ja lumppuja etsien. Tätini kertoi usein tarinaa laihasta ja nuhruisesta miehestä, joka kiersi kaupasta toiseen paikatuissa haalareissaan. Mennessään erääseen kauppaan sisään mies huikkasi ovelta kysyvästi "luita ja lumpui?". Kauppias katsahti mieheen kiireestä kantapäähän ja totesi "hyppää vaakaan".

Nimi "kirpputori" juontanee alkunsa myös 1900-luvun vaihteen Pariisiin.  Nämä lumppumiehet pitivät toriaan korttelissa Marche aux Puces, joka kirjaimellisesti käännetään Kirpputori.

Aarteet vaihtavat omistajaa

Alkuaikoina kirpputorit olivat varsinaisia aarreaittoja, jopa kulttuurihistoriallisia museoita. Toisen roska oli toisen aarre ja aarteet vaihtoivat tiuhaan omistajaa toreilla ja turuilla.

Tällaisia aarreaittoja tapaa vielä ulkomaisilla kirpputoreilla. Esimerkiksi Portugalin Algarvessa on lukuisia suuria kirpputoritapahtumia viikottain. Sinne tullaan pitkienkin matkojen takaa sekä myymään että ostamaan.

Kauppiaat levittävät tavaransa vilteille ja suoraan maahan. Tarjolla on ikivanjoja työvälineitä, 1800-luvun laivan ikkunoita ja muita pikkuesineitä, astioita, tekstiilejä, vaatteita, kenkiä. Valtavat kentät täynnä tavaraa. Toki joukkoon mahtuu myös runsaasti krääsää ja kimalletta, jota on kaikilla kirpputoreilla.

Monet kauppiaat kiertävät eri tapahtumasta toiseen. Niinpä jos jollain kirpparilla jäit kaipaamaan jotain tiettyä esinettä, se voi olla mukana seuraavassa tapahtumassa. Ja taas voi tinkiä.

Tinkiminen onkin erottamaton osa kirpputoriperinnettä. Myyjä suorastaan loukkaantuu, jos asiakas maksaa suosiolla pyydetyn hinnan. Hintaa hilataan ylös-alas joskus pitkiäkin aikoja. Mutta useimmiten kauppa syntyy ja molemmat ovat tyytyväisiä.