Yhäti kiihtyvä globalisaatio ja suomalaisen työn ulosliputtaminen ovat tämän päivän todellisuutta. Pätkätyöt ovat pakottaneet monen miettimään suhdettaan työhön uusin silmin. Osa päätyy valitsemaan uuden ammatin.

Kuusankoskelainen Esa Leino on palannut nelikymppisenä koulunpenkille. Sähköasentajan piuhat vaihtuvat valmistumisen myötä ihmisiin - hän aloitti syksyllä 2006 lähihoitajan opinnot Kuusankosken sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. Vaikka uravalinta tuntuukin hyvältä, ei se kuitenkaan ollut itsestään selvä, kun on 20 vuotta korjannut koneita ja tehnyt sähkötöitä. Monasti Esa Leino herää miettimään, onko tehnyt oikean valinnan.

Työ automaattiasentajana teollisuudessa on miehisen miehen työtä - tuotantolaitteiden kunnossapitoa ja huoltoa haalarit päällä ja kädet rasvassa. Ammattitaitoa Esa Leino ylläpiti täydennyskoulutuksella, kävi ohjelmoitavan logiikan kurssin ja suoritti ammattitutkinnon kappaletavara-automaatiosta.. Oma 14-vuotias poika katsoi isää ihaillen, mopoa rassattiin ja kodin remontit tehtiin yhdessä.

Mietintämyssy

päähän

Kun viimeinen työsuhde päättyi - tai päätettiin - Esa Leino otti kokeilumielessä määräaikaisen työn Lahdessa. Hän halusi nähdä, miltä pitkä päivittäinen työmatka maistuisi. Ei maistunut - perhe kärsi, harrastukset kärsivät, auto hajosi. Kun joka viikko ajaa yhden reissun lappiin, se alkaa jo tuntua sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Väsymys oli ainainen kumppani automatkalla pimeällä tiellä. Voi siis ymmärtää, miksi mies oli helpottunut kun työsuhde ei jatkunut.

Samanaikaisesti Kuusankosken seudulla tapahtui isoja asioita - mm. UPM:n Voikkaan paperitehtaan alasajo ja kymmeniä sähkö- ja automaatioasentajia vapautui työmarkkinoille. Leinon oli aika pistää mietintämyssy päähän oman tulevaisuuden suhteen - jäädäkö odottamaan, että UPM:n asentajat työllistyvät, jäädä suoraan työttömyyspäivärahalle tai vaihtaa tyystin alaa.

Kaveripiirissä lähihoitajanopinnoista keskusteltiin lähinnä vitsinä. Kuusankoskella on terveydenhuollon opetusyksikkö ja vitsinä alkanut ajatus vei Esa Leinon lähihoitajaopiskelijaksi. Mies on tyytyväinen ja kaverit kannustavat miestä jatkamaan opiskelujen loppuun asti. Kuinkas tässä näin kävi?

Sattumanvaraisuudesta huolimatta päätös ei ollut pelkkä päähänpisto. Vaimolla on vakituinen työ Kuusankoskella ja muutto toiselle paikkakunnalle ei ollut vaihtoehto.
- Työpaikkoja tulee ja menee, mutta se ei tänä päivänä ole mikään itsestäänselvyys. Työsopimukset ovat usein määräaikaisia. Tässä tilanteessa minä joustan ja vaimo pitää vakituisesta työpaikastaan kiinni. Eläkepaikkoja on tänä päivänä tosi vähän.

Pojan maailma romahti,

tytär sai opiskelukaverin

Vaimo on ollut suureksi avuksi opintojen edetessä, mutta ennen kaikkea henkisellä puolella. Raavas mies ei joka päivä vaihda naisvaltaiselle alalle. Ristiriitoja syntyy niin perheen sisällä kuin ulkopuolella.

Lasten suhtautuminen muuttuneeseen tilanteeseen oli täysin vastakkainen. 14-vuotias poika ei innostunut asiasta ollenkaan. Maailma romahti siinä paikassa, kun tekniikassa esikuvana ollut isä siirtyi hoivaan ja huolenpitoon. Tilanne on toki rauhoittunut ja mopon virittelyä jatketaan taas yhdessä. Samoin kodin remonttihommat sujuvat edelleen yhdessä.

Erityisen ilahtunut Esa Leino on siitä, miten 13-vuotias tytär on asian ottanut. Tytär innostui valtavasti siitä, että isäkin on koululainen ja läksyjä tehdään yhdessä. Kuulustellaan ja prepataan toisiaan kokeisiin. Opiskelu on lähentänyt isää ja tytärtä, tuonut suhteeseen tasa-arvoa.

Opiskelu naisvaltaiselle alalle on aiheuttanut myös hupaisia tilanteita. Harjoittelujaksolta kerrottavana on sattuma, kun tuttu sähköasentaja tuli korjaamaan lastentarhassa ilmennyttä vikaa. Kaveri ei tiennyt miten suhtautua, kun näki Esan hoitamassa lapsia. Kaveri ei osannut edes tervehtiä, keskustelusta puhumattakaan.

Opiskelu

maistuu

Aikuisiän opiskelu on Esa Leinolle yllättävän helppoa, sillä ammattiopintojen täydentäminen työn ohessa loi hyvän pohjan. Entiset opinnot ovat myös hyödyksi joissakin nykyisen opiskelun aineissa. Esimerkiksi matematiikka antaa hyvän pohjan mm. lääkelaskennan opiskeluille. Motivaatio on korkealla, sillä kaikki haluavat suorittaa tutkinnon.

Opiskelun ensimmäiseen jaksoon liittyvä harjoittelujakso lastenhoitoalalla avasi miehen silmät näkemään lastenhoidon todellisuuden. Jakson jälkeen oli ilmiselvää, että tämä ei ole Leinon leipäpuu tulevaisuudessa.
- Ison lapsiryhmän ohjaaminen ja kasvun tukeminen on yllättävän vaativaa ja rasittavaa. Joskus tuntui, että mopo karkaa käsistä, Leino huokaa. Harjoittelujakson jälkeen kunnioitus alalla toimivia kohtaan on noussut kohisten.

Ranskalaiset viivat

eivät riitä vastauksiin

- Opiskelin kymmenen vuotta oman alani täydennysopintoja. Niissä vastaukseksi riitti ranskalaisin viivoin annetut tiedot. Sosiaaliala on humanistinen ala ja yksiselitteisiä vastauksia ei ole. Esseemuotoiset vastaukset osoittavat, että ymmärtää sanojen merkityksen. Asioita joutuu avaamaan enemmän ja niiden käsittely vaatii laajemman ihmistuntemuksen. Esa Leino näkee tässä myös positiivisen käänteisyyden. Hän on saanut selityksen, miksi ihmiset yleensä toimivat niinkuin toimivat. Moni asia menneisyydestä on auennut ahaa-elämyksenä.

Tulevaisuus näyttäytyy valoisana ja positiivisena. Sosiaalialalla on huutava pula miehistä, joten töitä on varmasti tiedossa opintojen jälkeen. Nuorten aikuisten kanssa työskentely tuntuu tässä vaiheessa kiinnostavalta ja erikoistumisvaihtoehtona on mielenterveys- ja päihdetyö. Esa Leino ei kuitenkaan yllättyisi, vaikka löytäisi itsensä työskentelemässä ensihoidossa ja ambulanssinkuljettajana, jotka ovat perinteisesti olleet miehisiä hoivapuolen aloja.

Kypsä ikä on uudessa ammatissa pelkkää plussaa. Elämänkokemus ja monipuolinen koulutus antavat kaikupohjaa, jota voi työssään hyödyntää. Ikäsyrjintä ei ehkä ole niin yleistä kuin teknisellä puolella, jossa palkkauksen perustana on usein ajatusmalli "mitä nuorempi sen parempi, sen tuoreempia ovat tiedot.

Harrastukset hyödyksi

tulevaisuuden työssä

Musiikki on ollut pienestä pitäen Esa Leinon rakkain harrastus ja haitari sen mieluisin tulkki.
- Pienenä kuuntelin radiosta tanssimusiikkia ja haaveilin soittamisesta. Isä toi kotiin pienen kiinalaisen pianohaitarin ja sillä on soitto auennut, Esa Leino muistelee. Jos isä olisi tuonut kitaran, siitä olisi varmaan tullut se juttu. Kotitarpeiksi osaamista löytyy myös pianon-, kitaran ja bassonsoitosta. Tytär opiskelee pianonsoittoa ja alkuun, kun tytär lähti pianotunneille, isä soitti kappaleet eteen. Nyt on toisin päin.

Esa Leino on myös monessa liemessä keitetty monitoiminen musiikkimies, jolta onnistuvat tapahtumajärjestelyt ja konsertit. Hän on ollut levytuottaja ja pöytälaatikkosäveltäjä. Kuusankosken Harmonikansoittajissa hän on toiminut vuodesta 1983 jäsenenä, puheenjohtajana 1991 lähtien.

Teatterin ovet avautuivat samalla tavoin kuin nykyiseen opiskelupaikan - kavereiden yllytyksestä vuonna 1987. Mutta myös tämä yllytyshulluus on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Kipinä on jatkunut niin soiton kuin muunkin esiintymisen myötä. Opiskeluajan juhliin ei tarvitse sen enempää etsiä soittajia, kun sellainen on omasta takaa.

Esa Leino näkee myös musikaalisuuden etuna hoiva-alalla. Tulevaisuuden ammatissa yhtenä haaveena onkin sellainen työ, jossa ammatin ja harrastuksen voisi yhdistää luontevaksi kokonaisuudeksi. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi musiikkiterapian eri muodot.

Esa Leino on hyvä kuuntelija ja tottunut tukemaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Hän katsoo löytäneensä oman alansa, jossa voi kehittyä entistä paremmaksi kuuntelijaksi.

Teksti ja kuvat: © Ulla Maria Hoikkala
Kouvola, 17.1.2007