Artikkelin indeksi
Nauruhermot töihin
Liharviivit
Kaikki sivut

Tiesitkö, että nauru on refleksi? En minäkään. Mutta nauru pidentää ikää ja on luonnonmukainen stressinpoistaja. Lasten ja imeväisten suusta kuullaan hersyvin tilannekomiikka, joka pistää refleksit rokkaamaan.

Jos nauran bussissa lehdestä lukemalleni jutulle, koko bussillinen katsoo vinosti nenänvarttaan pitkin. Kun muistan kaupassa juuri kuulemani hyvän vitsin, nauran suu levällään ja hartiat hytkyen. Muut katsovat oudoksuen, ikäänkuin olisin menettänyt järkeni. Onhan se outoa, kun yksinään nauraa hekottaa ääneen. Vai onko sittenkään?

Missä vika, kun nauramista pitää nykyään opettaa erilaisilla naurukursseilla? Opitaan "tekniikkaa" ja "fokusoidaan" ajatukset nauramiseen. Nauretaan tekonaurua, jonka pitäisi muuttua aidoksi, kun nauretaan yhdessä. Mennään naurujoogaan!

Onko nauramisesta(kin) tehty eurodirektiivit täyttävä pakkopulla? Kuka määrittää, millainen on oikea tapa ja milloin oikea aika nauraa? Miksi en saa hihitellä itsekseni, jos siltä tuntuu?

Milloin olen viimeksi nauranut aitoa, parantavaa naurua? Aina, kun kuuntelen lasten jutustelua ja sanojen etsimistä.

Hersyvä nauru pyrskähtää joka uudenvuoden aatto, kun katsoin jo perinteeksi tullutta tv-ohjelmaa Illallinen yhdelle. Vuodesta toiseen nauran samoille vitseille ja kommelluksille. Johtuuko se siitä, että komiikka on tahatonta? Vai siitä, että se on harmitonta?

Miten ihanaa on saada vapaasti nauraa lasten tilannekomiikalle - tosin nurkan takana sekin. Kun lapsi hakee sanoja ja kuulemansa perusteella "muistaa" sen mielestään oikein.