Nykyajan elämä on kiihkeää ja nopearytmistä. Vapaa-aikakaan ei enää ole helppoa oleilua, vaan siitä on tullut yksi suorittamisyhteiskunnan symboli. Loppuunpalaminen on liiankin tuttua.

Onko ihmisen arvo mitattavissa vain ja ainoastaan sillä, kuinka täynnä kalenteri on? Kun yrittää sopia tapaamista asiakkaan kanssa, tämä näyttää täyttä kalenteriaan. Onko lause "näin kiireinen olen" luettavissa myös sanoin "näin tärkeä minä olen"?

Työelämä on yhä raastavampaa. Ihmiset palavat loppuun työssä, mutta myös vapaa-aikanaan. Vapaapäivinä hikoillaan spinningissä ja punttisalilla, koska laiskottelu on yksi helmasynneistä. Suorituksen jälkeen voi "hyvällä omallatunnolla" heittäytyä vapaalle ja voi mennä vaikka ystävien kanssa ulos syömään.

Pitääkö vapaa-ajasta palkita?

Tuore väitöskirja (Hanna Vehmas, 23.1.2010 Vakava suorittaminen leimaa suomalaisten vapaa-aikaa) toteaa, että vapaa-aika on vakavoitunut ja sitäkin leimaa velvollisuudentunne. Vaikka kesämökkeily on aina ollut osa suomalaista vapaa-ajanviettoa, siitäkin on tullut suorituspainotteinen.
- Mökillä olo merkitsee puurtamista, vapaa-ajan projektia ja jopa työleirimäisiä olosuhteita, Vehmas kuvailee.

Urheilusuoritukset ovat jo pitkään olleet tavoitehakuisia ja urheilijat suorituspaineiden alla. Televisio on täynnää tosiTV-ohjelmia, joissa seurataan painonpudotusta ja sitä, kuinka kunto / kantti kestää ääriolosuhteissa. Velvollisuudentunto ja tirkistely täyttävät elämän.

Kun äärisuorittajat joutuvat pakkopysähdyksen eteen, sormi voi mennä suuhun. Miten he selviävät uudessa tilanteessa?