Ikääntymiseen kuuluu monia fysiologisia ilmiöitä, jotka eivät kaikki ole vain niveliin ja lihaksiin kohdentuvia. Myös silmät ikääntyvät. Pääsääntöisesti ajatellaan vain näkökyvyn huonontuvan, mutta muunlaisiakin silmän sairauksia tulee vastaan.

Syyskuun alussa silmissäni kirjaimellisesti salamoi. Vasemman silmän äärilaidassa näkyi valosalama ja samanaikaisesti mykiön edessä lillui ylimääräistä tavaraa. Mitään kipuja ei ollut, mutta yhtä kaikki huolestuin oireista.

Muistin erään ystäväni vastaavanlaiset oireet ja soitin hänelle. "Lasiaisen irtoaminen", hän sanoi heti oitis ja passitti minut heti silmälääkärille.

Ikääntymisen oire

Silmälääkärini teki diagnoosin heti kuultuaan oireistani, mutta ei halunnut kertoa mitään ennen kuin oli tutkinut silmäni perusteellisesti. Pari tuntia kului, kun silmiäni tähystettiin, paineet mitattiin, tutkittiin silmähermot ja silmänpohjat sekä tarkastettiin kaihit. Välillä laitettiin lisää tippoja ja taas odotettiin, että mykiöt avautuvat.

Lopputulkinta oli - vasemman silmän lasiaisen irtauma. Lasiaiskalvon irtauma on läärärini mukaan täysin normaali ikääntymiseen liittyvä silmämuutos. Se tapahtuu lähes kaikissa silmissä, yleensä 40 ikävuoden jälkeen vaikkakin pääsääntöisesti 60 ikävuoden tietämissä. Likitaitteisissa silmissä irtauma voi tapahtua jo aiemminkin.

Lasiaiskalvon irtaumaa edeltää muutaman päivän ajan silmän ”välkkyminen”. Irtauman tapahtuessa välkkyminen lakkaa, mutta näkökenttään ilmaantuu heiluvia ”lankoja” sekä pieniä katseen mukana liikkuvia samentumia.

Minun kohdallani tilanne oli sieltä helposta päästä. Silmät ovat muuten kunnossa, paineet hyvät, silmänpohjat terveet eikä kaihia ole havaittavissa. Huonoimmassa tapauksessa irtauma olisi voinut johtaa verkkokalvon repeämään, joka vaatii yleensä aina leikkaushoidon. Joka kolmas repeämä johtaa verkkokalvon irtaumaan, niinpä äkilliset repeämät tulee aina "paikata" laserilla.

Paluu normaaliin

Olin liikkunut säästöliekillä lääkärin vastaanottoa odotellessani. Kävelin, mutta en tehnyt hikilenkkejä hampaat irvessä. Kuntosalikäynnit jätin väliin kokonaan, koska en tiennyt miten ponnistelu vaikuttaa silmään.

Tutkimuksen jälkeen lääkärini totesi, että voin pikkuhiljaa palata normaaliin päiväjärjestykseen ja kuntosaliharjoittelukin on sallittua kohtuuden rajoissa. Ainakin näin alkuun.

Summa summarum - lasiaisen irtauma kestää yleensä muutamista päivistä kuukauteen. Tänä aikana verkkokalvorepeämien syntyminen on mahdollista. Mikäli ensimmäisessä silmälääkärin tutkimuksessa verkkokalvo näyttää vaurioitumattomalta, tehdään lopputarkastus vielä 1 kk oireiden alkamisen jälkeen.

Olen taas paljon viisaampi sen suhteen, mitä tulee iän mukanaan tuomiin yllätyksiin. Vaikka en olekaan vielä eläkeikäinen enkä pidä itseäni "reliikkinä", minun on pakko hyväksyä vuosien myötä lisääntyvät kolotukset ja säryt. Vielä ei onneksi olla siinä tilanteessa kuin isovanhempani aikoinaan ollessaan karvan verran päälle kuusikymppisiä - yökahvia keitellessään ja juodessaan he vatvoivat molempien vaivat ja krempat. Kun kaikki vaivat oli käyty läpi, he menivät takaisin nukkumaan.

Ystävät ja tuttavat ovat olleet autuaan tietämättömiä lasiaisen irtaumasta. Jos tästä jotain hyvää on seurannut, ainakin se että he tietävät mitä mahdollisesti on tulossa.

Teksti: Ulla Maria Hoikkala
Kuva: Jani Kiviranta




Muista ikääntymiseen liittyvistä silmäsairauksista:

http://www.diacor.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=512&Itemid=162
http://chat.yle.fi/akuutti/keskustelu/nayta.php?id=872