Lääketieteen opiskelijat valitaan väärin perustein. Tiedekuntaan näyttävät suurelta osin pääsevän ne, joiden ensisijainen tavoite on oman kukkaron lihottaminen - mahdollisimman nopeasti ja vähin vaivoin. Lääkärin ammatti, oikein oivallettuna, on yksi hienoimmista elämäntehtävistä, mutta se edellyttää empatiaa ja inhimillisyyden tunteita sekä aitoa auttamishalua. Näitä ominaisuuksia pitäisi tarkoin testata ja tutkia lääkärikouluun haluavilta. Niiden merkitystä tulisi korostaa koulutuksessa, sillä ne ovat työn onnistumisen kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Liikemieslääkärit ovat vastenmielisintä mitä tiedän. Heitä ammattikunta näyttää nykyisin sikiävän. Samaa mieltä ovat monet muutkin, jotka ovat ottaneeet minuun yhteyttä.

On toki hyviäkin lääkäreitä, jopa Helsingin terveyskeskuksissa, ainakin Herttoniemessä ja Viiskulmassa. Maan köyhimmät kunnat Lapissa ja Kainuussa maksavat korkeimmat palkat ja jäävät siitä huolimatta usein ilman terveyskeskuslääkäreitä. Näin on ollut esimerkiksi Utsjoella.

Lääkäripulaa täytyy ihmetellä, kun Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä kuin koskaan. Kokopäivätöissä heitä on 15.469. Yli 40 prosenttia tekee lisäksi sivutöitä, useimmiten yksityisvastaanotollaan. Lisäksi 17.800 työikäistä lääkäriä on poissa päätoimisesta ammatistaan.

Lääkärit siis tekevät usein työtä vuorotta mutta kieltäytyvät vuorotyöstä. Näin, vaikka juuri he tietävät parhaiten mitä vahinkoa potilaille ja yhteiskunnalle koituu, kun kalliit laitteet ja tilat seisovat osan aikaa tyhjän panttina.

Suomessa ei ole rikos rikastua, mutta jos se on ensisijainen tavoite, ei pidä mennä lääketieteelliseen vaan kauppakorkeaan, teollisuuteen ja bisnekseen.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosta on syytä kiittää rohkeudesta tarttua arkaan, mutta sitäkin kipeämpään asiaan, lääketehtaiden harjoittamaan lääkärikunnan voiteluun. Nekin syömingit ja maailmanmatkat maksatetaan yhteiskunnalla ja potilailla.

Monet reseptilääkkeiden ostajat ovat myös niitä, joilla on vähiten rahaa.

Inkeri Risla
toimittaja
Helsinki